Just my life

Tapani mukaan nukuin taas iltaan asti ja raahustin sorvin ääreen, eli tekemään ei-yhtään-mitään koko yöksi. Vaihteen vuoksi olin nukkua pommiin, joten päälle tuli riuhtaistua mitä lattialta sattui ensinnä käteen osumaan. Siispä olen tänään verhoutunut muotibloggaajien painajaisyhdistelmään; collegeihin, neuleeseen ja "uggeihin" muaahahaa. Päästään taas syyhyn miksi minä en koskaan alkanut muoti-aiheista blogia kirjoittamaan. Monina päivinä (etenkin yövuoroina) pukeutumiseni on tätä luokkaa, enkä muutenkaan näe, että minulla on kenellekkään mitään annettavaa sillä saralla, vaikka aihe itseäni kiinnostaakin.

Sain myös kommentin, jossa toivottiin, että kertoisin tarkemmin päivän tekemisistäni. Järjestyy toki, mutta fakta on se, että mitään järin kiinnostavaa valitettavan harvoin tapahtuu. Esimerkkinä tosiaan tämä päivä;

Olin myös edeltävän yön töissä, joten torstai pyörähti käyntiin kotimatkalla. Koppasin Oton kyytiin ja lähdimme kirjoittamaan vuokrasopimusta. Olen koko päivän ollutkin innoissani tulevasta muutosta, tehnyt sisustussuunnitelmia ja hypettänyt uutta asuntoa kaikille, jotka ovat jaksaneet kuunnella. Enää ei kovinkaan moni. Sopimuksen kirjoituksen jälkeen hurautimme takaisin kotiin, jossa painuin pienen evästyksen, eli muutaman näkkärin, jälkeen punkkaan. Tatadaa! Sellainen päivä tänään. 

Onhan nää läskit kissat aika nähty, mutta kuvastaa hyvin sitä millaiseksi tunnen itseni juuri nyt!

Kuten jo mainitsinkin huomenna on tiedossa firman pikkujoulut, joten pieni sievä ja noin miljoona ylimääräistä kaloria luvassa. En kyllä mistään hinnasta jättäisi kuitenkaan välistä. Minulle on siunaantunut niin huippu mahtava työporukka, että hauskat kemut on aina taattu!

Samaan aikaan kuitenkin on vain pakko ruoskia itseään ja kirota tätä laiskuutta, joka nyt on vallannut minut. Inhoan kiloista valittamista, jos asialla ei edes yritä tehdä mitään. Nyt sitten teen itse sitä ihan samaa! Ruokavalion olen palauttanut takaisin ruotuun, mutta tuo liikkumaan lähtö ja ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Noh kyllä se tästä. Pian päästään taas posottamaan tavallista arkea ilman kissanristiäisiä ym aikaa vievää toimintaa.

Tänään syöty

• Saarioisten lohikeitto
• Muutama näkkäri (olen näemmä koukuttunut)
• Kurkkua

Tiedossa olisi vielä nuudeleita. Pitänee palata taas hieman vähä-hiilihydraattisempaan ruokavalioon. Tätä leipää ja pastaa tulee nyt vedettyä joka päivä!

Back in Business!

Nyt on kotiuduttu ja paluu arkeen käynnissä. Etelän loman perään otin vielä Oton kanssa vierailun länsi-naapuriin risteilyn merkeissä. Loma oli kaikkea sitä mitä odotinkin, eli lämpöä, ystäviä, road trippiä ja SYÖMISTÄ. Sain aika hyvin kukistettua laihduttajan, joka kiljuu sisimmässäni, jokaisella rasvaisella pihvi suupalalla tai siideri huikalla. Hämmästykseni oli suurista suurin, kun pahinta aavistaen nousin ensimmäistä kertaa lähes kahteen viikkoon vaa'alle ja numerot pysähtyivät 54,4kg kohdalla. WHAAT?! Passitin Oton punnattavaksi "Tän on pakko olla rikki!", mutta ei. Kieroutunut kroppani (God bless it) ei ole napannut ylimääräisiä kiloja mussutuksesta huolimatta, vaan päinvastoin.

Tarkemmin kun aloin miettimään, tulihan siellä reissun päällä liikuttuakin ihan eri tavalla kuin kotona. Olen aikaisemmin sanonnut, etten harrasta juuri ollenkaan hyötyliikuntaa. Asumme paikassa, josta kävylmatkan päässä ei ole juuri mitään, joten liikun lähes aina autolla. Työni on pelkkää koneella istumista. Nyt sitten 10 päivän ajan kävelimme ja liikuimme joka päivä tunti tolkulla. Muutama päivä mukana oli "ihan oikeaa" liikuntaa, eli ratsastusta ja vuorille kapuamista. Pistää miettimään, kuinka vähällä sitä pääsisi kun saisi järkevästi hyötyliikuntaa päivärutiiniin. Josta pääsemmekin aasin siltana seuraavaan elämässäni ajankohtaiseen aiheeseen.

Kirjoittelin aikaisemmin, että meillä on asunnon etsintä käynnissä ja viime viikolla sitten tärppäsikin! Pääsemme kuun lopussa muuttamaan kaupunkini keskustaan mukavaan pikku kaksioon, joka vieläpä irtoaa ihan sopuisaan hintaan. Vuokra-asunto on siis kyseessä. En voisi olla onnellisempi saadessnai tämän stresisn pois harteilta. Paremman sijainnin johdosta kaupat ym ovat nyt kävelymatkan päässä, joten voin alkaa harrastaa ahkerammin sitä paljon puhuttua HYÖTYLIIKUNTAA.

Viikonloppuna on vielä tiedossa firman pikkujoulut, mutta sen jälkeen tämä pallero ottaa taas itseään niskasta kiinni toden teolla ja loppuu ylenpalttinen mussutus ja juominen. En ole viime vuosina ollut kova alkoholin käyttäjä ja olen ihan tyytyväinen, että viimeinen "pakkojuotto" juhla on pian takana. Ei sillä, ettei jokaisissa lähiaikojen rappio-illoissa olisi ollut mielettömän hauskaa! Rajansa kuitenkin kaikella, alkoholi on kuitenkin todella paha ja salakavala turvottaja.

Syömiset eilen sujuivat ihan hyvin (ensimmäinen päivä pitkään aikaan). Tuli naposteltua lohta, kiivi, pari kananmunaa ja näkkäriä. Tänään menee sitten Saarioisten valmiseineksiä taas kun en ajoissa ehtinyt kauppaan laittaakseni mitään kunnollista. Einekset ovat herkkujen ja vaalean leivät rinnalla se, mitä olen pyrkinyt välttämään. Ainoana poikkeuksena lohi- ja lihakeitot jotka selosteen perusteella vaikuttavat oikein hyviltä, eikä kaloreitakaan ole liikaa. Annos on pienehkö, mutta täyttävä.

Nyt täytyy palata töiden pariin. Lisää kuulumisia ja tarkempaa reissukertomusta tulossa. Hyvää yötä kaikille!

(PS. Blogger lopetti kuvien lataamisen, joten postaus jäi tylsän tekstipainoitteiseksi.)

Etelän aurinko kutsuu!

Kuten pelkäsinkin, tämä viikko on jäänyt laiskanpuoleiseksi. Syöminen on ihan mukavasti pysynyt aisoissa, mutta liikkuminen on jäänyt HYVIN vähällä. Aamupaino on onneksi pysytellyt 55kg alla. Odotan että reissun jälkeen pääsen taas rääkkäämään kroppaa nyrkkeilytunneille. Nyt kuitenkin antaudun lomailulle ja rentoutumiselle! Yksi työpäivä ja huilimaan.


Hyvää lomaa minulle ja palataan asiaan kunhan kotiudun :)!

Pikainen tiistain ruokapäivitys

Tiistaina syöty;

• Saarioisten lihakeitto
• Kurkkuraejuustotonnikala-mössö
• Lihapasteija
• Ruisleipä, oivariinia päällä
• Keitetty kananmuna

Tiistaina liikuttu;

• Noin 30 min perus kotijumppa

Paino oli tänään 54,7kg illalla! Suunta on siis oikea. Unirytmit ovat tällä hetkellä täysin sekaisin. Toivon, että pääsisin hiukan salille ja lenkille jahka rytmi hiukan tasaantuu.

Painun takaisin peiton alle, tataa!

 

I hate Mondays

Maanantai oli ennen poikkeksetta maailman hirvein päivä. Nykyään vuorotyöläisenä on aivan se ja sama onko kalenterin mukaan maanantai, perjantai vai sunnuntai. Lähinnä kauppojen aukioloaikojen vuoksi täytyy pitää kirjaa viikonpäivistä. Tämä maanantai esimerkiksi oli oikein lupsakka. Pääsin aamulla töistä, kömmin sänkyyn, nukuin yhdeksään. Parin tunnin telkkari/kotijumppa-session jälkeen kömmin takaisin petiin. Vähän harmittaa kun on jälleen koko päivä mennyt ohi, yövuorojen ikäväpuoli meille laiskoille. Kun ei ole mitään rajaa kuinka kauan voi nukkua, posotan helposti 10 tuntia. Tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti punnitus, jonka tein heit sängystä selvittyäni. Vaaka näytti 54,7kg, mihin olen oikein tyytyväinen! Harmi etten saanut sitä tuohon taulukkoon, mutta enpäs ala huijailemaan.

Meidän pariskunnalla toisinpäin, eli minä olen tuo oikeanpuoleinen

Tänään syöty

• Valmista pakasteperunamuusia ja loimulohja, njam
• Pala ruisleipää, oivariinia päällä

Tänään liikuttu

• 3x20 omanpainonkyykkyjä
• 2x30 toistoa 4kg käsipainoilla
• 2x20 ojentajaa 4 kg painolla
• 3x20 ja 3x20 kahta erilaista vatsalihasliikettä

Varsinaisesti liikenteeseen en enää päässyt (jaksanut) kun meni tuo herääminen niin myöhään. Tällä viikolla on ilmeisesti koulujen syyslomat, joten jostain syystä myöskään nyrkkeilyä ei tällä viikolla ole. Syö vietävästi, kun juuri oli tarkoitus tsempata tämä viikko ennen ensi viikon rappioreissua. Tietysti myös Otto on edelleen kipeä, joten puntti ja lenkkeily hommiksi menee. 

Kauneus on katsojan silmissä

Nerokkaiden otsikoiden voittokulku senkun jatkuu. Jätettäköön tuo sivuseikaksi. Nyt kun nuo hiusasiat tuli käsiteltyä, ajattelin kertoa omista mieltymyksistäni ja kauneusihanteistani ylipäänsä. Otettakoon myös itsetuntobuustina, tarkoitus olisi nimittäin käydä myös läpi oman ulkonäköni plussia.

Olen todella lyhyt, pieni kätinen/jalkainen/piirteinen/nenäinen ja toivottavasti vielä joku päivä mahainenkin. Pidän näitä siis positiivisina piirteinä. Pieni on kaunista. Pituutta voisin hiukan ottaa lisää, mutta harvemmin tästäkään pituudesta on haittaa ollut. Olen täysin babyface ja tämä yhdistettynä pituuteeni näytän noin 15-vuotiaalta ja näytän henkilöllisyystodistusta kaupan kassalla, alkossa, baarissa, joka paikassa varmasti vielä kolmevitosena. Silloin tosin olen arviosta varmasti mielettömän tyytyväinen. En todellakaan ymmärrä mikä ihmeen ongelma monilla, etenkin nuorilla, tuntuu niiden henkkareiden vilautuksessa olevan. Kröhöm. Palataksemme aiheeseen. Silmiini minulla on myös hienoinen viha-rakkaus-suhde. Nekin ovat nimittäin pienet. Joskin hausat mantelin malliset. Minulta kysytään usein olenko täysin suomalainen. Kyllä, aivan täysin.

Rakastan persoonallisia siroja, keijumaisia kasvoja, suuria silmiä ja naisellista, hoikkaa kroppaa. Tissit ja takapuoli pitää olla, muttei ylimääräisiä vatsaröllyköitä. Tarkennan vielä, että kyse tosiaan on omista kauneusihanteistani. Tietenkään kenenkään ei "pidä" olla yhtään mitään, mutta minä itse en pidä kauniina ylimääräisiä makkaroita, enkä voi olla tyytyväinen omaan kroppaani niin kauan kun niitä kannan. Kunhan terveellisyyden rajoissa pysytään, jokainen voi olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, totta kai! Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että joku toinen, esimerkiksi minä, ei pidä hänen muodoistaan sellaisena. Jokaisesta itsestä sitten kiinni antaako asian häiritä.

Länttään loppuun kasan omasta mielestäni kauneimpia naisia, joita tiedän:

Christina Ricci



Katy Perry




Mary Elizabeth Winstead

Shannyn Sossamon



Onhan noita vaikka millä mitoin, mutta jos ihan kasvojen kauneudesta puhutaan, niin kyllä nämä neidit menevät hujauksella kärkijoukkoihin!

Me&MyHair

Kuten naisilla yleensäkin, myös minulle hiukset ovat ensiarvoisen tärkeä asia ulkonäössä. Mottojani voisi olla "tukka hyvin kaikki hyvin". Teenkin pikku postauksen omista hiuksistani, unelma hiuksistani, hiuksista ylipäänsä... Olen jo sanonnu, että omia kuvia en aijo tänne laittaa. Mahdollisesti ennen ja jälkeen kuvat hamassa tulevaisuudessa. Kerron hiuksistani ja lisäilen pari havainnollistavaa kuvaa.



Aikani selailtuani, tämä on aika lähellä omaa kuontaloani tuota otsatukkaa lukuunottamatta.



Omaa hiusten väriäni en ole nähnyt sitten ala-asteen, jolloin hiukseni värjättiin ensimmäisen kerran kuparin sävyisellä sävytteellä. Siitä eteenpäin päässäni ovatkin vierailleet lähes kaikki sateenkaaren värin. Lienee snaomattakin selvää, että rakas pehkoni kärsi melkoisesti vuosien rääkistä. Etenkin yläaste ja amis olivat sille varmasti rankkoja. Halusin yhtenä päivänä blondit, seuraavana mustat. Olen ainakin kolme kertaa tehnyt mustaan tukkaan miljoona värinpoistoa. En voi suositella kenellekkään, enkä enää IKINÄ tekisi niin omille hiuksilleni. Tukka pysyi lyhyehkönä pitkän aikaa, mutta sittemmin alkoi kasvatus operaation.

Tällä hetkellä hiukseni laskeutuvat olkapäille ja ovat olleet pikimustat viimeiset..? No muutaman vuoden. Vauriota ovat yhe selkeästi näkyvissä latvoissa, mutta haluan itsepintiasesti kasvattaa vielä hieman pidemmäksi, ennen kuin annan napsaista kuivat latvat pois. Käytän hiustenpidennyksiä, joiden avulla tukka ylettyy rintoje alle. Olen yläasteelta harrastanut myös hiusten tupeerausta, onneksi vuosien saatossa myös ymmärsin, että sen voi tehdä myös siistiksi, eikä ainoa vaihtoehto ole suttuista harakanpesää muistuttava rakennelma.

Tavallaan olen tyytyväinen hiuksiini, jahka saan ne kuolleet latvat pois. Sanotaan, että olen tyytyväinen niiltä osin kun asialle on mitään tehtävissä. Toki ottaisin mieluusti oikein paksut ja vahvat hiukset ja luonnostaan kivan väriset, mutta what can you do? Tällä hetkellä haaveiss aolisi otsatukan suoraksi napsaisu. Hirvittää vain millainen lopputulos mahtaa olla, en halua parin haituvan liruverhoa silmieni varjoksi.

Mitä tulee hiusunelmiin, kuvat kertovat varmasti enemmän kuin tuhat sanaani. Lyhyt sepostus silti. Hiusväreissä minulla on ollut aina kolme rakkautta musta, vaalea ja punainen. Hiukseni kiittävät tästä. Punaista rakastan ja himoitsen aina, kun oma tukkani on muun värinen. Kuukauden jälkeen kyllästyn kuitenkin punapäänä oloon muistaessani, kuinka työlästä sitä on pitää yllä.

Musta taas on minulle se tutut ja turvallinen. Kuten vaatteissakin, mustat hiukset sopivat kaiken kanssa. Ainoa minkä koen välillä haastavaksi mustan tukan kanssa pukeutumisessa, ovat mustat vaatteet!. Koko musta asu menee kyllä blondillä, mutta minä näytän automaattisesti gootilta ja hevarilta, olivat vaatteet minkälaisia tahansa. Kuten aikaisemmassa vaatekaappipostauksessa kerroin, en tue koko mustaa asua.

Sitten se blondi. Viha-rakkaus-suhde. Tykkään ni kovasti niin monista vaaleista hiuksista, mutta inhoan varmaan ihan yhtä monia. Bloggari-idoleista, ehdottomasti eniten fanitan Cupcake Couturen Viivin sekä NFV-Emmin mahtavia, kauniita, vaaleita hiuksia. Viimeisimmästä blondikaudestani on kauan aikaa ja tekisi mielettömästi mieli kokeilla taas, mutta olen päättänyt armahtaa hiuspoloni ja harkita asiaa myöhemmin.

Kate Hudsonin ja Pixie Lottin hiukset näyttävät niin vaivattomilta, rennoilta ja seksikkäiltä. Pitää kovasti muistuttaa, että oma tukka ei ole ihan samaa paksuusluokkaa etten jo juoksisi kohti kampaamon tuoli tai vielä pahempaa; marketin hiusvärihyllyjä! Bändärille sulhanen-Daisyn tukka taas on perus hottis-pörrö. Tykkään. Tuosta kropasta myös miinustettuna viiden litran silikonit.

Tällaista tällä kertaa. Hyvää yötä ja huomenta!

Punnitus

Prkl, se paino mihinkään laskenut unien aikana, 55kg edelleen. Ei kyllä todellakaan lannistava tulos, en sillä sano. Viikonloppuna tapahtui ikävää lipsuilua ja koitankin kaikin voimin päästä takaisin ruotuun täksi viikoksi, ennen viikon pituista luvallista repsahdusta. Yövuorojen mahti puoli on se, että päivät ovat vapaat (tadaa, yllätys!). Esimerkiksi puntilla on mukavaa kun joka vehkeeseen tai tankoon ei tarvitse jonotella. Tatamillekkin pääsee lähes poikkeuksetta. Otto on valitettavasti tällä hetkellä melkoisen kipeä, joten joudun jumppaamaan joko yksin tai keksimään muuta seuraa.

Tänään syöty

• Raejuusto/kurkku/tonnikala-sekoitus
• Danonen Vitalinea persikka-jogurttia
• Näkkäri

Yön aikana upponee vielä lihakeitto ja kananmunia.


Liikkumisia ei ole juuri kertynyt, mutta toivottavasti aamulla on energia. Huominen päivä tosiaan vapaata, yö mukaan lukien, joten aikaa pitäisi kyllä olla, vaikka muutamia askareita onkin tiedossa.

Bikini body

Tulevassa lomassa ahdistaa suunnomasti vähissä vaatteissa röhnöttäminen vatsa ja reidet hölskyen. Odotan sitä, kun voi kävellä rannalla rauhassa haluamatta kääriytyä mahdollisimman peittävään ja säkkimäiseen riepuun, peittoon, ihan sama mihin...

Viikonlopun kuulumisia

Viikonlopun tohinassa jäi ruoka-/liikuntapäivitykset tekemättä.

Perjantaina käytiin leffassa katsomassa Scott Pilgrim vastaan maailma. Ei ollut mitään ennakko-odotuksia ja hyvät vibat jäi. Viihdyttävä ja kekseliäs elokuva. Juoni nyt ei itsessään ollut mistään mahtavimmasta päästä, mutta näyttelikin mielestäni vähän sivuosaa. Ideana oli ikäänkuin videopelin muotoon tehdyt kohtaukset ja taistelut. Ei mennyt rahat hukkaan.

Elokuvaa toki edelsi Hesbuger-reissu, jossa tosin vedin napaani vain kanasalaatin. Mukaan oli kuitenkin sekoitettava se majoneesi, jossa yksistään on joku 600kaloria, hmph.. Illan syömingit menivät sitten suunitelmien mukaan, eli jonkun raejuusto/kurkkumössön taisin ottaa iltapalaksi. Viime yö meni taas töissä, jossa napostelin kanan rintafileen ja puolikkaan Activia-jogurtin. Jostain syystä annoin itselleni luvan herkutella vaalealla kinkku-ceddar kolmioleivällä. Vaaka oli kuitenkin myötä mielinen ja vaappui äsken 54,9 ja tasan 55kg välillä. Otan punnitukseen "aamu"painon unten jälkeen niin, että tulee kaikki punnitukset samassa vaiheessa päivää. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta olen kyllä ikionnellinen jos pääsen tuonne 55kg alle! Liikuntoihin on kulunut valitettavan vähän aikaa. Jäin hieman koukkuu siihen Cosmon hömppä-kotijumppaan, pakko myöntää. Se keskittyy lähinnä alavartaloon, mikä on ollut mukavaa, koska lähes koko yläkroppa on ollut melko käyttökelvottomassa kunnossa viime päivinä. Nyt tosin jo parempi.

Painonpudotuksen ohelle päiväohjelmiin ja stressauksen aiheisiin on liittynyt hillitön asunnonetsintä. Asumme Oton kanssa tällä hetkellä ystäväni alivuokralaisina, hänen ollessaan "maailmalla", mutta kotiinpaluu häämöttää, joka luonnollisesti tarkoittaa sitä, että meidän täytyy muuttaa pois. Aikaa on onneksi vielä muutama kuukausi, mutta halunutlaiset asunnot tuntuvat taas olevan joko kiven alla tai syntisen kalliita. Muuten muutto jännittää kyllä ja odotan sitä kovasti. Mukava päästä järjestelemään ja sisustamaan (jaa millä rahalla) uutta asunto. Tarkoitus olisi myös päästä hieman parempien kulkuyhteyksien ja palveluiden ääreen.

Etelänlomaan on enää viikko aikaa, wupii!


Ps. Tuo Scott Pilgrim onkin näköjään alunperin sarjakuva. Aina sitä oppii uutta.

Yön jumppaaja

Uni ei tullutkaan niin kuin oli suunniteltu, vaan keikun edelleen hereillä. Edelleen siinä samassa tokkurassa, on se nyt kumma... Olen tietysti tylsyyksissäni mussutellut. En onneks suuremmin, mutta alas on mennyt ruisleivän siivu, näkkäri ja kaksi satsia kurkku/raejusto-mössöä. Murr. Nyt tosin suunnitelin vetäväni vanhasta Cosmopolitanista löytyneen "Tanssijan kroppa" (tai jotain muuta vastaavaa)-nimisen puolen tunnin treenin. Teen myöhemmin tarkemman sisällön ohjelmasta, mikäli tuntuu missään =mikäli saan tehtyä oikein. En ole kovinkaan haka noissa oman painon varassa tehtävissä kotijumpissa. Etenkin kun opasteena on kaksi kuvaa per liike ja pieni teksti. No jospa se nukkumatti sitten vihdoin eksyisi tähänkin luukkuun. Otto-matin ainakin kuvittelisi kohta puoleen raahautuvan sorvin äärestä.

Ps. INHOAN yksin nukkumista. Olen halijanukkuja.

Tämän soman kuvan tarjosi Google, hakusanalla "spooning".

Mustetta ihoon

Olen haaveillut tatuoinnista, mielellään useammasta, pitkään. Toistaiseksi idea on jäänyt toteuttamatta siksi, etten ole keksinyt kuvioa, jonka kanssa haluan viettää lopun elämääni. Toiseksi pelkään kipua aivan vietävästi. Sen tosin uskon jäävän toissijaiseksi, sitten kun se oikea kuva syntyy tai tulee vastaan. Minusta kovinkin tatuoitu kroppa voi näyttää mielettömän hyvältä (kts. Kat Von D!), mutta tässäkin liika on aina liikaa ja huonolla maulla saa hyvänkin idean sössittyä. Jos itse joskus alkaisin olan takaa kroppaani tatuoida haluaisin niihin ehdottmasti jonkilaista yhtenäisyyttä. Haluisin kuvien olevan osia kokonaisuutta, niin kuin taulut, jotka yhdessä muodostavat sen näyttelyn tai vaatekappaleet asun.

Seikka mitä en ole tatuoinneista keskusteltaessa oikein ymmärtänyt on se "tarkoitus". Joka tatuoinnilla täytyy olla joku mystinen tarina ja "deeper meaning". En ole itsekkään suuri tram stamppien, perhosten tai sydänten ystävä, mutta eikö tatuointia ihan tosissaan voi ottaa sillä perusteella, että "tämä on kaunis kuva, haluan koristella sillä itseäni". Jos on tullut katsottua LA/Miami/London Inkiä, niin jokaisella täytyy olla joku hillitön stoori siinä kuvassaan. Totta kai monet ihan tosiaan iskevät nahkaansa omalaatuisen, persoonallisen kuvan, joka muistuttaa kuolleesta läheisestä (yleensä näin), mutta kyllä sieltä on tullut mitä kaukaa haetuimpia tarinoita vastaan.

Tuon vatsankin ottaisin

Puhun itseni tavallaan nyt pussiin, kun aikaisemmin dissasin perhosia ym tusinatatsoja. Omiin suosikkeihini nimittäin kuuluu siivet selässä, värikkäät lootukset/muut kukat ja itämaiset kuviot.  Kauniita ovat, mutta itselleni haluaisin kehitellä jotain hieman persoonallisempaa. Toisaalta taas en näe mitään järkeä olla ottamatta kuvaa, josta itse pitää todella paljon, vaikka useammalla muullakin olisi samanlainen. About yhtä älytöntä kuin hankkia jotain vain sen takia, "kun muillakin on". Olen myös erityisen tykästynyt selässä tai kyljessä kulkeviin suurehkoihin kuviin ja teksteihin. Aasinsilta tekstitatskoihin. En itselleni ottaisi. Ellei sitten joku kaunis päivä synny joku oikein kaunis tai tarkoituksellinen sana tai lausahdus. Tekstiä en siis ottaisi tällä "kiva teksti" -periaatteella, heh. Näyttävät kyllä kauniilta nekin.

Ikinä en kenenkään nimeä tatuoisi, korkeintaan oman lapseni, joita en ole sivumennensanoensuunnitelttut hankkivani, joten siihen jää sitten sekin. Toki tärkeät ihmiset pysyvät osana elämäämme ja menneisyyttämme, vaikka ero tuli tai ystävyys kariutuisi. Silti. En pitäisi ajatuksesta, että esimerkiksi ex-poikaystäväni nimi komeilisi kankussani. Tulevaisuutta ei voi koskaan ennustaa ja erot saattavat olla todella rumia. Mukava sitten pitää muistoa ihmisestä, jota mahdollisesti vihaat eniten koko maailmassa. Lähimmäiset ihmiset ovat niitä, jotka pystyvät pahiten satuttamaan.

Nonii ja palataksemme aiheeseen. Postauksen kuvistus toimiikin samalla myös hyvänä thinspauksena.

Mikä taas sai miettimään mitä kauheuksia esim vatsaan sijoitetulle tatuoinnille kävisikään painon noustessa parillakymmenellä kilolla. Tuttavallani on karppi tatuoituna kylkeen. Seurasimme mielenkiinnolla kalan liikeitä, tytön pamahdettua paksuksi. Aivan sivulle hakattu kuva oli lopulta vatsalla. Palautui toki takaisin kun muksu saatiin ulos.

Hullut päivät

Tämä päivä mennyt väsymyksen aiheuttamassa horroksessa. Lupasin lähteä ystäväni kanssa Stockmannille, minun mittapuullani, todella aikaisin. Itselläni on tällä hetkellä käynnissä säästökuuri viikon päässä häämöttävän etelänloman ja ihan yleisen tuhlailuni takia. Hulluilta päiviltä jäi kuitenkin käteen musta toppi, Osiksen mielettömän hyvä lakka ja Aussien hiusten 3 minuutinen tehohoito, jota olen halunnut testata jo pitkään. Lisäksi pari muuta pikku juttua.

Shoppailureissu vei minut tietysti ulos syömään, ärrgh. Heitin naaman pihvin ja uuniperunan, eli ei ihan överiksi mennyt. Paino alkaa mukavasti jäädä 55,5 alle vaikka illallakin punnitsisi, wipii. Mielettömän kannustavaa huomata, että kaikki ruokien miettiminen ja rehkiminen ei ole aivan turhasta. Vähän tosin hirvittää tuo lähestyvä lomamatka. Olen antanut itselleni luvan syödä ja juoda rauhassa, rajansa toki kaikella. Tiedossa kuitenkin vaeltelua ja ratsastusta. Toivoitavasti en täräytä heti takaisin sinne 57kg mistä alunperin lähdin liikkeelle. Käskin Oton pitää huolto siitä, että palaan loman jälkeen välittömästi ruotuun.

Yläselkä ja hartiat julmetin kipeät eilisestä nyrkkeilystä. No tämä ilta vierähtää taas televiosion ja kotipainojen ääressä.

Tänään syöty;

• Naudanlihapihvi 
• Uuniperuna

Liikuttu;

• 2h shoppailu ;D

 

Boxing

Kuten otsikosta voi päätellä, selvisin tänään VIIMEIN kuntonyrkkeilemään! Raskastahan se oli, etenkin tällaisen tauon jäljiltä ja rapakuntoisena. Tunti kuitenkin hujahti kuin siivillä ja jälkikäteen mahtava fiilis.Olen aina kaivannut vähän jotain "toimintaa" liikuntaani. En yksinkertaisesti jaksa käydä esimerkiksi juoksemassa, koska se on minusta äärimmäisen tylsää! Nuorempana liikuin pallopelien muodossa ja nyt on löytynyt tämä mätkiminen, joka on selkeästi minun juttuni. Nuo kuntonyrkkeily tunnit kun keskittyvät enemmän siihen sykkeen korkealla pitämiseen eikä niinkään niihin nyrkkeilyn saloihin, saa olla varma, että hiki virtaa ja huomenna ei tarvitse kävellä tai nostaa yhtään mitään. Oton kanssa treenaillessa taas käydään enemmän läpi tekniikoita ja niin pois päin.

Nukuin taas aivan liian pitkään. Inhoan näitä yövuorojen jälkeisiä vapaita kun rytmin vaihtaminen on niin hankalaa, että kaikki jää tekemättä, kun hereillä olo aika keskittyy ilta kymmenen ja aamu kuuden välille. Ajattelin tämän päivän jatkavan tämän viikon morkkisputkea laiskuuden ja mussuttelun takia, mutta ei onneksi. Tuolla kun ehtisi edes kaksi kertaa viikossa käydä, päästäisiin ehkä pikku hiljaa tyydyttävempiin tuloksiin, Kauhun ja innon sekaisin tuntein odotan sunnuntain punnistusta.

Tänään syöty;

•  Veteen tehtyä kaurapuuroa kupillinen

Lista vielä kasvaa tosin. Olen ehtinyt vasta syömään "aamupalani".

Tänään liikuttu

• 1h tunti kuntonyrkkeilyä, josta noin 15-20min hölkkää ja lihaskuntoa.

Toivon, että saisin vielä tänään tehtyä pienen jumpan kotona.

Lazy bastard

Nopeahko ruoka- ja liikuntapäivistys.

Kuten epäilin, tämä päivä meni nukkuessa. Aamulla töiden jälkeen lähdimme Oton kanssa salille, kun suuniteltua, mutta kouluryhmät olivat vallanneet käytännössä koko paikan, joten reissusta jäi käteen puolen tunnin sulkapallo-sessio. Parempi toki kuin ei mitään. Ilalla heriltyäni suoritin lyhehkön kotipuntin. Kuten arvata saattoi, en onnistunut heräämään kuntonyrkkeilyyn, hmph.

Tänään syöty;

• Kaksi kananmunaa
• n 200g jauhelijaa
•  Kurkkua ja raejuustoa
• Pähkinä&rusina mixiä muutama suupala
• Ruisleipä kalkkunaleikkeellä
•  

Liikuttu; 

• 2x60 toistoa 4kg käsipainoilla
• 30 vatsaa
• 60 omanpainonkyykkyä 

Sellaista tänään. Huomiseen toivottavasti enrgisemmin.


PS. Olen saanut ihka ensimmäisein lukijani! Tervetuloa, toivottavasti viihdyt :).

Vaatekaappi

Päätin kirjoittaa seuraavaksi aiheesta joka on kovasti sydäntäni lähellä. Nimittäin vaatteet. Rakastan vaatteita ja shoppailua. Kukkaroni taas ei niinkään. Viime kuukausina olen tukenut lähi-kauppakeskukseni liikkeitä aivan liikaa ja lähes yhtä paljon erinäisiä nettikauppoja. Tässä kuussa olenkin päättänyt pitää säästökuuria, saapa nähdä miten tuo sujuu.

Pukeutujana sinällään en ole mitekään kovin erikoinen, yksi syy siihen miksi en mitään päivän asuja sun muuta aio täällä esitellä. Niissä ei vaa ole mitään ihmeempää nähtävää. Kaapin sisältö koostuu farkkulegginsseistä, muutamasta hassusta parista "oikeita farkkuja", pitkiä paitoja, toppeja, villapaitoja, neuleita.. Laikoille päiville, kuten tänään löytyy college-housuja, huppareita... olen pitkään ollut hyvin tummaan pukeutuva ja kesällä otinkin tarkoituksella tavoitteeksi tuoda hieman väriä kaappiini. Onnistuinkin hyvin ja pitkään aikaan ei ole päälläni näkynyt koko mustaa asua. Mainittakoon, että hiukseni ovat pikimustat, joten mustilla vaatteilla kokonaisuus on todella synkkä.

Tyypillinen ja tällä hetkellä suosituin asukokonaisuus lienee mustat legginssit tai farkkulegginssit, valkoinen pitkä toppi ja harmaa pitkä neule.

Muita suosikkeja ovat pitkä, punainen H&M ruutupaita, harmaa, pitkä, pitkähihainen ja mustat tekonahkalegginssit. Kovassa käytössä on myös ollut nelly.comista juuri saapunut mustavalko-raidallinen edestä avoin paita.

Shoppausintoni yleensä kohdistuu ainoastaan vaatteisiin. Kuten monet muut, minä en ole koskaan hurahtanut laukkuihin tai kenkiin. Kasseja löytyy tasan kaksi, iso ja pieni, molemmat mustia, jotta sopisivat edes joten kuten, mitä päälläni sitten sattuukana olemaan. Kenkiä on kyllä muutaman, mutta aina jalkaan tuntuvat eksyvän ne tutut ja turvalliset mustat Converset. Jalkani ovat todella pienet, mikä hankaloittaa suuresti esimerkiksi korkkareiden ostoa. Kantapään taakse jää aina tilaa, vaikka kuinka olisivat koko 35.

Myöskään hattuja tai pipoja en harrasta, koska olen vakaasti sitä mieltä, että pääni on kummallisen muotoinen ja tarvitsen ison tukan peittämäään sitä,

Suosikkibloggajieni tyyleistä pidän ehdottomasti eniten No Fashion Victimsin Emmin. Se on omaani lähinnä ja saan häneltä paljon ideoita ja inspiksiä.  

Tässä vähän ideaa siis minun tyylistäni! Aiheeseen ja sen vierelle tulen varmasti palailemaan useasti. Viimeistöön kun shoppausvieroitusoireet iskevät.

Ps. Jos minun vaatekaappini joskus on yhtä siisti, kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa niin.. hmm.. no se ei todennäköisesti enää ole minun vaatekaappini.

Some sleep and love

Kuten otsikko kertoo tämä päivä meni nukkuessa. Pääsin aikaisin yövuoron jälkeen nukkumaan ja tarkoitus oli herätä myös ajoissa ylös ja viettää ilta treenailujen parissa. Todellisuus olikin sitten hieman toisenlainen, kun kello herätessä näytti puolta kahdeksaa illalla. Kömmin siis sohvalle katsomaan ja kadehtimaan America's next top modelin langan laihoja tyttöjä. Itseinhoa ja syyllisyydentuntoa on siis ollut ilmassa. Positiivisena puolena kuitenkin sohvailu aika Oton kanssa. Lähiviikkoina olemme nähneet toisemme lähinnä nukkumassa. Tuntuu typerältä ikävöidä toista, vaikka asumme saman katon alla ja pääsen käpertymään kainaloon lähes joka ilta (tai aamu). Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin yhdessä touhuilu, juttelu, suutelu, seksi... Peitto ei ole tosiaan päässyt heilumaan, kun aina jompikumpi joko unessa tai niin poikki, että ei enää tiedä omaa niemeään saati sitten toisen. Turhauttavaa. Itse olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja tällaiset pidemmän tauot turhauttavat itseäni ja aiheuttavat samalla huonon omantunnon siitä, etten ole "pitänyt huolta" toisesta. Meistä kahdesta tunnun tosin olevan se, jolla useammin tekee mieli, joten Ottoa nämä jaksot eivät paina yhtä paljon. Ei ainakaan myönnä, heh. Mutta tosiaan, nyt oli siis mukavaa viettää edes se parin tunnin jakso kylki kyljessä sohvalla, ihan silläkin uhalla, että painot jäi nosteltua. Suunniteltiin aamusella salille lähtöä, mikä tietäisi siis kunnon punttitreeniä ja nyrkkeilyä! Reippaana tyttönähän raahautuisin vielä illalla kickboxingiin, että saisin tämän päivän laiskottelut kiinni.

Nyt kun aloitinkin, jatkan tuolla rakkaus-aiheella. Meidän suhdetta on takana noin puolitoistavuotta. Olen edelleen aivan hulluna Ottoon ja kaikesta päätellen tunne on molemminpuolinen. Olen muutaman huonon seurustelusuhteen jälkeen juuri sellaisessa suhteessa, kuin olen aina halunnut. Unelmamieheni ei ehkä ollut juuri sellainen, kuin on paperille tullut listattua, mutta ovatko ne ikinä? Ehdottomasti eniten arvostan sitä hyvää oloa ja rauhallista olotilaa, johon pääsen vajoamaan lähen aina Oton seurassa. Tietysti meilläkin on kiistamme, olen melko temperamenttinen luonne. Mitkään pikku kiistat eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, että olemme kuin luodut toisillemme. Edelleen tulee esiin pieniä asioita, jotka meitä yhdistävät. Puhumattakaan sitten niistä isoista ja tärkeistä. Mielipiteet suhteista ja niiden säännöistä ovat meillä täysin samoja, näin ollen olemme välttyneet kainkenlaisilta mustasukkaisuus draamoilta. Tänään taas tuli se ihana tunne, kun koko kropan läpi käy lämmin aalto ja mielen valtaa onnellisuus siitä, että saa olla juuri siinä lämpimässä sylissä ja painaa päänsä juuri sitä rintaa vasten.

Tänään syöty (jälleen yövuorossa);

• Kipollinen muroja (jotain yogurtti kökkäreitä sisältäviä "pidä huolta linjoistasi") maidolla
• Näkkäri, kurkkua päällä
• Raejuustoa ja kurkkua

Motivaattorit ja thinspiraatio

Aloin miettimään lähtökohtiani ja motivaattoreitani tähän painonpudotus ideaan. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä toimii tietysti tämä ihan oma kroppa, joka on kasvannut höllyväksi, löysäksi ja kuvottavaksi. Tekee pahaa katsoa peilistä näitä makkaroita, tuntea kun vatsa koskettaa reisiä istuessa yhtään etukenossa ja reisien sisäpintojen hiostavan toisiaan. Hyyrr. Jos jotain positiivista tästä kilojen keräämisestä, niin kuppikoko on kasvanut b:stä c:hen. Pallomaisen mahani yllä eivät tosin kovin kummoiselta näytä. Takaisin aiheeseen.

Toinen motivaattori, kannustaja ja "valmentaja" on rakas avomies, jonka nimesinkin blogia varten Otoksi. Otto on itse aina liikkunut paljon ja treenaa joka päivä jos vain mahdollista. Lienee sanomattakin selvää, että hän siis on hyvässä kunnossa. Siihen viereen kuuluisi timmi bikinibeibe, ei hyllyvä virtahepo. Haluan olla juuri niin kaunis ja hyvä kroppainen kuin hänkin. Esimerkiksi nukkumana mennessä minua kuvottaa mahani, joka kellii tyytyväisenä välissämme. Jäälleen "hyyrr". Miestähän se ei (tietekään) haittaa, yeah right. Otto on kuitenkin isoksi avuksi minulle jatkuvasti. Milloin vetämässä treenejä, kun seuralla ei satu sopivana aikana olemaan, milloin neuvomassa syömisessä. Tärkeimpänä kuitenkin se rakkaan ihmisen antava tuki ja turva silloin, kun tunnelmat ovat maanraossa, etkä pysty ajattelemaan muuta kuin syömistä, kulutusta, kaloreita....

Kolmanneksi motivoijaksi voisin sanoa muut tytöt ja naiset. Ne "tuollainen minäkin haluan olla" naiset. Ah. Silloin tällöin on pitänyt vetää pieniä hepuli raivareita niiden ihmisten takia, jotka ovivat huoletta syödä ja röhnöttää ilman ylimääräistä makkaraakaan. En nyt itsekkään ihan sieltä lihomisherkimmästä päästä ole, nämä kilot olen aivan itse omalla toiminnallani kerännyt, en sitä yritä selitellä. SILTI pystyn suoralta kädeltä nimeämään ainakin kymmenen tyyppiä (osa toki miespuolisia) jotka voivat työntää suuhunsa juuri sitä mitä haluavat lihomatta.

Miranda Kerr

Siinäpä ne tärkeimmät taisivat olla; minä, mies, muut naiset/kateellisuus. Hmm. Turhamaisuudessani en tullut edes mainitsemaan paremman kunnon ja terveen ruokvalion tuomaa hyvää oloa. Rakastan myös shoppailua yli kaiken. Viimeisen vuodne aikana olen ollut lukuisia kertoja purskahtaa itkuun sovituskopissa, kun se ihana paita ei näytäkkään kyvältä pallomahani kanssa vai se hame ei mahdukkaan päälle tai reidet ovat kuvottavat. Nyt olenkin sitten oppinut peittelemään pömppöä löysillä paidoilla, kiitos kovasti tälle legginssit+iso paita muodille. Unelma on kuitenkin päästä pukeutumaan istuvaan mustaan pitkähihaiseen ja piukkoihin farkkuihin, ilman, että mistä pullottaa mitään ylimääräistä

Bubbleroom.fi

Minun hanskat tuossa viimeisessä kuvassa! Parempi olis vastaavia tuloksiakin sitten tulla.

Tulen kirjailemaan liikunnat ja syömingit myöhemmin.

Bye bye, fat me!

Lyön heti perään sitten ensimmäisen varsinaisen postauksen. Kuten tuossa avauksessa jo kerroinkin, on elämäni hallitsevin aihe tällä hetkellä painonpudotus. Operaatio on ollut vireillä käytännössä jo koko vuoden, mutta vasta nyt alkaa tuntua, että olen vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni. Vastahan tässä ollaan pari viikkoa ehditty toden teolla touhuta, mutta meininki on aivan eri kuin aikasemmilla yrityksillä, jotka ovat lopultapäätyneet täydelliseen repsahtamiseen. Heti alusta minulle oli selvää,että millekkään näännytysdietille en rupea. Vähillä kaloreilla ja erityisesti hiilareilla pyrin kyllä porskuttamaan, mutten en edes yritä olla esimerkiksi kokonaan syömättä tai painelemalla yhdellä omenalla. Syömättä ei jaksa liikkua eikä lihas kasva. En pidä luurankoa muistuttavan laihasta "poikakropasta" vaan tahtoisin lihaksikkaan, mutta silti naisellisen vartalon.





Tässä olisi sitä unelmakroppaa, Allison Stokke


Kovan työputken takia liikkumiset ovat jääneet kotona suoritettuun käsipaino- ja kahvakuulatreeniit ja satunnaisiin lenkkeihin. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään, mutta kyllä olen iloinen kun vapaat vihdoin koittavat ja pääsen kesälomien ja syysflunssien jälkeen vihdoin palaamaan kuntonyrkkeilyn ja -kickboxingin pariin. Liikunta on parhaimmillaan silloin kun se ei tunnu pakkopullalta ja tunnin hikoilu tuntuu hujahtavan hetkessä. Minulle nämä ovat olleet sellaista. Avomies on kova harrastamaan kamppailulajeja ja yhteisillä slaireissuilla houkutteli minut kanssaan tatamille "vähän vaan nyrkkeilemään" ja "ihan hetkeksi painivastukseksi". Tässä sitä sitten ollaan. Muihin lajeihin ei ole tullut ihan virallisilla tunneilla perehdyttyä, mutta avopuoliso (jota kutsuttakoon tästä eteenpäin Otoksi) kyllä käynyt läpi brasilian jujutsun ja vapaaottelun alkeet moneen otteeseen. 






Tänään syöty (olen yövuorossa);

• n 200g hunajamarinoitua broileria
• raejuustoa
• kurkkua
• tujaus salaatinkastiketta

Ei paha, olen tyytyväinen. Tarkoitus olisi vielä vetää pari kananmunaa ja mandariini. Mahdollisesti vielä jotain "iltapalaa", mahdollisesti ruisleivän muodossa, jahka kotiin pääsen.

Tänään liikuttu;

• 2x60 omanpainonkyykkyä
• 3x40  koukistaja-ylöstyöntö "sarjaa" 4kg käsipainoilla
• 50 istumaannousua
• 50 (en osaa nimetä liikettä, mutta alavatsaa)
• 2x5 molemmille käsille, liikettä jota en osaa nimetä
• 2x10 ja sama eteen päin
• 2x10 olisiko ojentajia?

Pahoittelut puutteellisesta sanavarastostani. Tuolla ensimmäisellä nimeämättömällä liikkeellä nosta siis painon käsi suorana sivulle päin ja kämmen lattiaa kohden ja sama eteenpäin. Kyseessä siis ihan perusliike, en tiedä miksi kutsua. Jälkimmäisessä taas käytän yhtä 4kilon painoa, nostelen sitä ikäänkuin selkäni takana, kyynärpäät kohti kattoa. 

Kiitän ja kumarran tältä erää, palataan asiaan huomenna!

Aloitus, taustoja, syitä ja seurauksia

Blogeja syntyy tänäpäivänä kuin sieniä sateella, joten tässäpä taas uusi tutustuttavaksi. Olin pitkään sitä mieltä, että minä aio blogia pystyttää, minulla ei ole mitään annettavaa tai kerrottavaa, josta kukaan olisi kiinnostunut. Surffailtuani, selailtuani ja luettuani blogia blogin perään heräsin lopulta siihen todellisuuteen, ettei minulla olekkana mitään tiettyä mallia jota tulisi noudattaa tai lukija määrä jota tavoitella. Tuloksena saatte päiväkirjatyylisen blogini, joka tulee sisältämään ajatuksiani ja touhuilujani.

Isona osana elämässäni tällä hetkellä on vimmattu kunnon kohosuts ja laidutus. Olen huomannu kerryttäneeni viimeisen puolentoista vuoden aikana 10 kilon ylimääräisen vararenkaan. Olen 152cm pätkä ja painan tällä hetkellä 56kg. Pahasta ylipainosta ei siis voida puhua, mutta haluan silti vartalon johon voin olla tyytyväinen. En ole koskaan mitenkkään laihata itseäni pitänyt eli tuo 10kg on lähinnä alkutavoite katsotaan mihin päädytän. En tosin ole koskaan ollut sitä mieltä, että paino sinällään olisi olennaista, vain se peilikuva. Eli paino on sitten hyvä, kun olen heijastukseeni tyytyväinen.

Tulen pitämään ruoka-ja liikuntapäiväkirja tyyppistä selontekoa joka postauksen yhteydessä ja punnituksen kerran viikossa. Urheilun lisäksi päämielenkiinnonkohteitani ovat muotiin, hiuksiin ja kauneuteen ylipäänsä liittyvät asiat, joten niitä tullaan myös käsittelemään paljon.

Ainakin toistaiseksi aion kirjoittaa anonyymina screen namen turvin. Etenkin painokriiseily on minulle hyvin henkilökohtainen ongelma ja tunnen muutenkin voivani jakaa asioita paremmin, jos vaaraa "kiinni jäämisestä" ei ole. Itseni lisäksi suojaan toki myös ystävieni ja avopuolisoni yksityisyyttä mikäli jotain heistä tulee satuiltua. En ole koskaan ennen kirjoittanut blogia tai pitänyt mitään kotisivua. En myöskään todellakaan ole minkään sortin tekniikan ihmelapsi, joten Bloggerin treenaamiseen ja ulkoasun vaihteluun menee tässä varmaan seuraavat viikot :)!

Stay tuned, mikäli joku sattui paikalle eksymään!