Kuten otsikko kertoo tämä päivä meni nukkuessa. Pääsin aikaisin yövuoron jälkeen nukkumaan ja tarkoitus oli herätä myös ajoissa ylös ja viettää ilta treenailujen parissa. Todellisuus olikin sitten hieman toisenlainen, kun kello herätessä näytti puolta kahdeksaa illalla. Kömmin siis sohvalle katsomaan ja kadehtimaan America's next top modelin langan laihoja tyttöjä. Itseinhoa ja syyllisyydentuntoa on siis ollut ilmassa. Positiivisena puolena kuitenkin sohvailu aika Oton kanssa. Lähiviikkoina olemme nähneet toisemme lähinnä nukkumassa. Tuntuu typerältä ikävöidä toista, vaikka asumme saman katon alla ja pääsen käpertymään kainaloon lähes joka ilta (tai aamu). Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin yhdessä touhuilu, juttelu, suutelu, seksi... Peitto ei ole tosiaan päässyt heilumaan, kun aina jompikumpi joko unessa tai niin poikki, että ei enää tiedä omaa niemeään saati sitten toisen. Turhauttavaa. Itse olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja tällaiset pidemmän tauot turhauttavat itseäni ja aiheuttavat samalla huonon omantunnon siitä, etten ole "pitänyt huolta" toisesta. Meistä kahdesta tunnun tosin olevan se, jolla useammin tekee mieli, joten Ottoa nämä jaksot eivät paina yhtä paljon. Ei ainakaan myönnä, heh. Mutta tosiaan, nyt oli siis mukavaa viettää edes se parin tunnin jakso kylki kyljessä sohvalla, ihan silläkin uhalla, että painot jäi nosteltua. Suunniteltiin aamusella salille lähtöä, mikä tietäisi siis kunnon punttitreeniä ja nyrkkeilyä! Reippaana tyttönähän raahautuisin vielä illalla kickboxingiin, että saisin tämän päivän laiskottelut kiinni.
Nyt kun aloitinkin, jatkan tuolla rakkaus-aiheella. Meidän suhdetta on takana noin puolitoistavuotta. Olen edelleen aivan hulluna Ottoon ja kaikesta päätellen tunne on molemminpuolinen. Olen muutaman huonon seurustelusuhteen jälkeen juuri sellaisessa suhteessa, kuin olen aina halunnut. Unelmamieheni ei ehkä ollut juuri sellainen, kuin on paperille tullut listattua, mutta ovatko ne ikinä? Ehdottomasti eniten arvostan sitä hyvää oloa ja rauhallista olotilaa, johon pääsen vajoamaan lähen aina Oton seurassa. Tietysti meilläkin on kiistamme, olen melko temperamenttinen luonne. Mitkään pikku kiistat eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, että olemme kuin luodut toisillemme. Edelleen tulee esiin pieniä asioita, jotka meitä yhdistävät. Puhumattakaan sitten niistä isoista ja tärkeistä. Mielipiteet suhteista ja niiden säännöistä ovat meillä täysin samoja, näin ollen olemme välttyneet kainkenlaisilta mustasukkaisuus draamoilta. Tänään taas tuli se ihana tunne, kun koko kropan läpi käy lämmin aalto ja mielen valtaa onnellisuus siitä, että saa olla juuri siinä lämpimässä sylissä ja painaa päänsä juuri sitä rintaa vasten.
Tänään syöty (jälleen yövuorossa);
- Kipollinen muroja (jotain yogurtti kökkäreitä sisältäviä "pidä huolta linjoistasi") maidolla
- Näkkäri, kurkkua päällä
- Raejuustoa ja kurkkua
